Kotona

Ollaan oltu jo perjantaista asti, jolloin viikkari kuljetti meidät Helsinkiin.

Paluumatka mentiin aika vauhdilla. Tiistai vietettiin Berliinissä. Oli yhtä kiva kaupunki ku edelliselläkin kerralla, mutta edelleen jäi paljon näkemättä.

Keskiviikko-iltana oltiin jo Jönköpingissä. Jonka jatkuvasti äänsin just sillä väärällä tavalla. Mut nyt en taas muista kumpi on oikein: jöntsööpin vai tsönkööpin. Kuski, joka ei oo ikinä opiskellut ruotsia, alko huomauttelemaan tästä.

Ja siellä jouduttiin, vikan yön kunniaks ja hampaita kiristellen, ostamaan joku naurettava Camping Card Scandinavia. 14 euroo kiitos. Vitutti, vaan siks et se oli vika yö ja siit kortist ei oo mitään hyötyy nyt enää.

Aamul sit Tukholmaa kohti. Sade alko yöllä siellä jönkkärissä. Eka kerta myös matkan aikana kun teltta oli aamulla märkä kun se piti pakata. Sekin snadisti otti päähän, et sitä ei kahteen päivään sit päässy laittaan kuivumaan.

No, Tukholma piristi mieltä. Pysäköinti keskustassa 7 €/h ja siitä ylöspäin. Oli hauskaa. No, mut tunti ulkoparkkiksel lähti vajaal viidel eurol, ni ehittiin käydä heittään sushit naamaan. Ja ehdin ottaan kuvan jostain, oisko tää nyt Tukholman rautatieasema. Enjoy!

Laival oli tylsää. Ja kallista. Miks siel on nykyään niin kallista? Karkit on halvempii maissa. Naurettavaa.

Niin siis tosiaan, sade seuras sielt Jönköpingistä meitä Tukholmaan ja Suomeenkin. Tääl oli kai ollu ne helteet siihen asti et palattiin. No, ei harmita, oisin ehkä saanu sydärin tääl luukussani muutenkin, jos oisin sillon ollut maisemissa.

Mut Helsinki on Helsinki, vaik sataiskin. Oikeestaan just sillon se onkin Helsinki.

Vaikka oli aurinkokin kivaa.

25 päivää.

7700 kilometriä.

Itse ajoin 200 metriä.

2 yötä laivalla.

4 yötä hotelleissa.

18 yötä teltassa.

2 öistä ukkosmyrskyä, joista toisen aikana teltta meinas lähtee lentoon.

Päiviä kaupungissa.

Päiviä rannalla.

Päiviä autossa.

Päiväunia autossa.

Kahvia (McCafé Suomeen!) autossa.

Proseccoa Italiassa.

Proseccoa Italiasta.

Pizzaa, jätskiä, SGROPPINOA Italiassa. (Sgroppino on mun uus jälkkärisuosikki. Jotain sitruunasohjoa ja kai siinä alkoholiakin on.)

Mozzarella-salaattia Italiassa. Iso, kokonainen pallo mozzarellaa lautasella, ja ympärillä pari basilikanlehteä ja kirsikkatomaattia.

Käsenudelnsia Saksassa. Hyvää. Juustoa.

Pari museota. Muutama kirkko.

2000 kuvaa.

Itävallassa, matkalla ylöspäin.

Ei oo nettiin kauheesti ehtinyt, kun on ollut niin paljon nähtävää.

Sen jälkeen kun oltiin Gardalla muutama yö, nähtiin Sirmionessa parin päivän ajan kavereita ja käytiin kahden päivän sisään Firenzessä, Pisassa ja Sienassa, niin tuntu, että pari päivää ihan oikeeta lomaa ei ois huono idea.

Joten päätettiin Gardan kivisten rantojen sijaan etsiä hiekkarantaa Italiasta. Se löyty Caorlesta. Oltiin kolme yötä, ja oli kyl hauskaa ettei tarvinnu joka päivä purkaa telttaa. Päästiin myös viimeinkin mereen uimaan. Ja sain syödä italialaista jätskiä muutaman kerran. Ja pizzaa.

Tällastakin oli matkan varrella. Auton korjailua. Ei vissiin mikään iso ongelma, mut joku, mikä oli hyvä saada kuntoon. En siis ymmärrä kauheesti autoista, mut joku levy, joka suojaa moottoria oli vähän irti. Ja nyt se on taas irti muutaman päivän jälkeen siitä, kun se kiristettiin. Toivottavasti päästään saksan läpi.

Nyt ollaan Saltzburgissa. Käytiin nopskaan kaupungilla. Siellä oli tosin kaikki kiinni, kun on sunnuntai, mut oli siel silti jotain menoo, ulkoteatteria ja jotain konsertteja. Mä halusin vaan ostaa Mozartinkuulia.

Huomenna pitäis ehtii Berliiniin asti. Siellä pitäis olla yks päivä. Sit nopskaan Tanskan ja Ruotsin läpi. Torstai-iltana matkan kruunaa (semi)ruotsinristeily, eli siis viikkarilla Helsinkiin.

Suunnitelman siis vähän muuttu. Oli ensin tarkotus tulla Puolan ja Baltian kautta takas, mut ei oikein tiedetä et kauan Puolan tiet veis aikaa. Ja sitä nyt ei kauheesti oo noiden lomailupäivien jälkeen.

Tääl on muuten hullun kylmä, päiväl oli kai alle 20 astetta. Nyt varmaan kymmenen. Erotuttiin hieman tuola kaupungilla kun kaikilla oli farkut ja takit ja meillä perus Italiassa aamulla päälle laitetut hellevaatteet.

Mut bensa tääl on halpaa, 1,179.

Tänään Gardalle

Aateltiin käydä tässä aamulla jossain Swarovskin kristallimaailmassa, joka on täällä Innsbruckissa. Sit jatketaan Italiaan.

Ei hirveesti tiedetä, et mitä Gardalla kantsis tehdä tai nähdä, mut eiköhän siel selvii sit. Ainakin uimaan, taas vaihteeks. Kateltiin valmiiks jotain leirintäaluita silt suunnalta, näytti olevan kaks kertaa kalliimpia kun tähän mennessä on maksettu. Tää 25 euroo yöltä on kyl ollu kallein, halvin on tainnu olla Saksassa 16 euroo, ja se oli ihan siisti paikka jopa.

Kuolen ehkä kuumuuteen siel Italiassa. Varsinkin, kun tarkotus ois mennä käymään Firenzessä ja Pisassakin.

Innsbruckissa ollaan

Ja täällä näyttää tällaiselta. Alpit näkyy joka suunnalla. Hienoja maisemia.

Nyt on hieman hienompi leirintäalue kuin mitä on muut ollu tähän asti. 25 eurolla saa puhtaat vessat ja oman suihkukopin (itseasiassa oman kylpyhuoneen). Keittoaluekin on ihan siisti ja täältä voi ruokapöydän äärestä katsella alppimaisemia. Ja sähkö ja netti kuuluu hintaan, wuhuu! Saksassa joillain alueilla joutu maksaan kämäsistä suihkuista erikseen, samoin kun hellasta ja sähköstä ja netistä.

Ihan kiva, että täällä on viihtyisä tää keittiö, kun täällä sataa. Ja sade alkoi silloin, kun oltiin kaupungilla. Ja oltiin jätetty teltta kokoomatta loppuun asti, koska olin aatellut, että sit se ei ois niin kuuma illalla kun tullaan takas kaupungilta. Iskettiin siis pelkkä pohja littanana maahan kiinni. Pystytettiin vähän kiireellä loppuun muutama tunti sit vesisateessa. Nyt siellä on kuulemma sisällä meri.

Viime yönäkin satoi, ja oli ihan hullu ukkonen. Kun ensimmäinen salama näkyi, oltiin teltassa, ja luulin, että joku otti ulkona valokuvan. Sit kuulukin hullut äänitehosteen, ei ollu ihan kamerasta se välähdys. Pelotti vähän, ihme et sain nukuttua. Ja paras juttu oli se, että meidän teltta kesti sadetta! Jos siihen vain muistaa laittaa sen vedenkestävän päälliosan. Taas opittiin siis jotain.

Uimaankin päästiin, tollaseen pikku lammikkoon. Oon muuten oppinut uimaan tällä reissulla, uskallan siis uida nykyään niin syvälle, ettei yllä jalat pohjaan. Ennen se oli täys paniikkitilanne, jos vahingossa menin niin syvälle. Mut jee, uinti on nyt kivaa, kun tuntuu et oon pulskistunu tääl reissussa. Ootan kauhulla, et mikä on tilanne Italian jälkeen.

München

Tiistaina tultiin siis leirintäalueelle Müncheniin, olisko tän kaupunginosan/alueen nimi ollu Obermenzing. Haluttiin heti päästä uimaan, kun oppaan mukaan täs lähel piti olla uimapaikka. Vastaanotosta neuvottiinkin, et viiden minsan ajomatkan päässä olis. No, ohitettiin siinä matkalla sellanen pieni kamala lammikko, ja oltiin jo menossa sinne uimaan, kun tajuttiin et ei hitto, toi on ihan kauhee paikka, ei voi olla oikee. Jatkettiin sit navigaattoria tuijotellen viel vähän eteenpäin, ja siellähän olikin autoja parkissa enemmän ja ihmisiä menossa pyörillä samaan suuntaan. Metsän keskeltä löyty tosi hieno järvi, välillä oli aina puiden välissä paikkoja joista pääsi uimaan. Ja älyttömän kirkasta vettä.

Kun tultiin leirintäalueelle vaihtaan vaatteita, niin oli taas kiva ylläri tiedossa. Oltiin jätetty teltta fiksuun paikkaan, niin että siitä just yltäis sähköjohto siihen virtahommaan. Ja oltiin viel tarkkaan katottu, et ei mennä asuntovaunupaikoille. Mut eiköhän siihen ollu sit tullu muutamat asuntoautot ja vieny kaikki sähköpaikat. Ja taas raahattiin telttaa ympäriinsä. Täst on tullu jo perinne, et teltta pitää aina siirtää.

Mut sit päästiinkin kaupungille.

Kun näin jollain vastaantulevalla miehellä pretzelin kädessä, niin sit vast muistin, et täältähän niitä saa, ja ehkä parempia ku stokkalta. Heti löytykin leipomo, jee.

Kaikilla oli BMW, Audi tai Mersu. Ja hulluja tankkeja puolet autoista. Nähtiin myös joku auto, joka maksaa jotain miljoonan tms., mut en taaskaan muista mikä se oli merkiltään. Joku brittiläinen kai. En kauheesti välitä autoista. Siks onkin hienoo, et mennään tänään BMW-museoon.

Piti käydä mäkistä vielä mcflurry, ku täältä sai jotain jännää makua, Magnun brownie.

Tää keskiviikkoaamu lähti käyntiin näin. Toi kahvi, eli latte machiatto suoraan kahvikoneesta, oli aluks aika ihanan näkönen, vettä ja jauhomöykkyjä. Ja pretzel, nam.

Nyt uimaan taas!

Ei olla viel osattu päättää, et mennäänkö huomenna Dachaun entiseen keskitysleiriin katteleen paikkoja, vaiko eikö. Kun suunniteltu visiitti Auschwitziin ei ehkä onnistu, jos ei ehditä/uskalleta mennä Puolaan.

Saksaa

Maanantaina olikin edessä lähtö Hollannista Saksan puolelle. Tää päivä meni vähän mönkään. Kuljettaja syytti mua, mut mä syytän sitä kirjastosta lainaamaani paskaa camping-opasta. Puolet kirjasta keskittyy Ranskaan, esim. Tanskasta ei ollut mitään alueita, karttoja ei oo ja leirintäpaikat on ilmotettu joidenkin ihmeellisten aluejakojen mukaan. Ihan kun tietäisin missä päin Saksaa mikäkin on. Ja Frankfurtista ei ollut yhtään paikkaa mainittu, eikä mistään siitä lähialuilta. Grrrrrrrr. Paska kirja, en suosittele.


Eli tarkotus oli aluks jäädä Kölniin yöks, mutta koska sinne oli luvattu iltapäiväks sadetta ja jossain matkalla se sää oli tätä luokkaa, niin päätettiin yrittää mennä vähän eteenpäin. Frankfurt olis ollut seuraava kohde, mutta ei siis tiedetty mitään leirintäaluita sieltä. Matkalla oli myös vaan Burger Kingejä, joissa ei ollut nettiä. Sillon kaipas mäkkiä, siellä on yleensä ilmanen netti, vaikkei muuten oiskaan mitään hyvää. Jatkettiin siis motaria Würzburgiin päin, kunnes jossain pysähdyspaikalla oli leirintäalueen mainos. Seikkailtiin sinne ihan nättien maisemien läpi (tietenkään tästä ei oo kuvia) ja oltiin aika helpottuneita, kun löydettiin lopulta se leirintäpaikka. Tämä oli siis Wertheimin Bettingenissä. 16 euroo yöltä koko setistä ei myöskään ollut paha. Paikka oli ihan joen rannalla, ja heitettiinkin eka leiri siihen pystyyn, kunnes vastaanoton setä tuli sanomaan, että sori, tähän ei voi yheks yöks jäädä. Ja just kun oltiin valmiita meneen uimaan. Siitä jouduttiin sitten yhen toisen retkueen kanssa siirtymään paskemmille paikoille, eli paahteeseen.



Hirveen ilosta ilmettä teltan siirtämisen jälkeen. Keppejä sai vielä hakata maahan ihan voimalla.
Mut sit päästiinkiin uimaan lämpimään veteen. Välillä meni jotain laivoja siitä ohi, oli pikkasen hassua. Uiminen piristi mieltä, samoin kuin saksalaiset Snitzchelit ja Käsenudelnsit.

Alueella oli enimmäkseen siellä ilmeisesti pidempään oleskelevia, koska tyypit oli rakentanut asuntovaunujensa ympärille laudotuksia ja tehnyt niistä muutenkin mökkien näkösiä kukkaistutuksineen ja keinuineen. Eli hengailtiin siellä sit saksalaisten vanhusten kanssa. Illalla oli hullu ukkonen ja salamia (salamoita?), mutta sade jotenkin kiersi meidät. Onneks, koska vanha Kuru-teltta vetelee ehkä viimesiään. Päällystelttaa, joka varmasti on kyllä vedenpitävä, ei saa kiristettyä tarpeeksi, koska sitä varten olevat kumilenksut on haurastunut. Ja kun ne katkee, niin seuraavaks voi yrittää laittaa kepit kankaisen silmukan läpi, mutta sekin repee samantien. Eli jos joskus ollaan sateessa telttailemassa, niin päälliosa valuttaa kaiken veden tohon teltan juureen. Ja alaosan pressupohjasta näkyy läpi kaikista kohdista, joihin on ommeltu kiristyssilmukat. Tää taas tarkottaa sitä, että telttaa ei voi kiristää kauheesti, eli jos on tuulta, niin ei olla kovin tukevasti maassa kiinni ja koko paska lepattaa tuulessa. Ärsyttävä ääni.

No joo, se teltasta (kyl se viel parit reissut kestää, kun vähän korjailen). Aamulla herättiin ihme kaakatukseen, ja syy oli joesta maalle tulleen sorsat. Mentiin heti herättyä uimaan ja sorsat polski siellä lähettyvillä. Yäk. Ne seuras meitä kans autolle, mut heti kun huomasin sen, niin vaappu hirveetä vauhtia koko jengi takas jokeen turvaan. Ihme tyyppejä.



Nyt tuli muutama postaus putkeen, mut pitää hyödyntää tää törkeen hintanen netti ja kaikki jatkojohdot ja muuntajat, jotka jouduttiin ostaan, et saadaan sähköä kaikkiin laitteisiimme.

Aamulla toivottavasti saan kerrottua jotain Munchenistä. Jos nyt tulee edes uni, kun autot kaahailee jossain tossa niin lähellä, että välillä tuntuu, kun ne tulis suoraan teltasta sisään, heinäsirkat sirittää, hyttyset on valtaamassa telttaa ja tää alue on muutenkin vähän kolkko. En uskalla mennä yöllä ees vessaan ku tuol ei oo mitään ulkovaloja. Taskulampustakin on patskut lopussa. Wääwää.

Amsterdam, päivä 3

Sunnuntai-päivään Amsterdamissa kuului piknikkiä Vondelparkissa:

Kävelyä kaupungilla oranssissa huumassa. Ostettiin myös oranssi Vuvuzela!

Vauvakin oli puettu oransseihin:

Päikkäreiden jälkeen syömään, kiertelemään kaupungille ja Museumpleinille katsomaan peliä. Itsehän en tapani mukaan nähnyt juurikaan mitään muiden selkien takaa. Vaikka lopputulos ei ollut toivottu, niin ihmeen rauhallisesti porukka otti asian, tyypit lähti vaan poispäin ihan kuin ei mitään ois tapahtunut. Voin vaan kuvitella, mikä ois ollut tilanne, jos sama ois käynyt Suomessa.

Jäätiin siis Amsterdamiin yhdeksi yöksi suunniteltua kaummin. Onneksi hotellissa oli tilaa, vaikka ei ihan samalla hinnalla saanut, kun aiemmin. Mutta kun suurimmaksi osaksi ollaan leirintäalueilla, niin ei toi yksi yö nyt hirveästi haitalle. Eikä se edes mikään superkallis ollut.

Ei olla kumpikaan mitään hulluja jalkapallofaneja, että ei nyt ihan pelkästään sen takia jääty, vaan oli kiva saada vähän lisäaikaa kaupungissa hengailulle.

Ennakko-odotuksia ei kauheasti ollut, mutta Amsterdam yllätti silti mukavasti, ihmiset oli tosi ystävällisiä ja tekemistä ja näkemistä riitti. Pyöriä vaan piti oppia väistelemään.

Amsterdam, päivä 2

Lauantaina olikin vuorossa mun synttärit, eli päivään kuulu lähinnä kaikkea, mitä halusin tehdä. Aamulla lähettiin kävelemään De Pijp -alueelle. Siellä olikin jonkinlaiset markkinat Albert Cuypstraatilla (en muista täysin oikein minkään paikkojen nimiä ja osotteita, enkä pääse tarkistamaan, kun datailen pimeesä teltassa). Ei kyllä löydetty muuta osteltavaa, kuin ihanat smoothiet.

Sitten käytiin syömässä. Teki mieli salaattia, kun oltiin monta päivää vedetty jotain ihan muuta ruokaa. Mentiin johonkin Etelä-Afrikkalaiseen paikkaan, jossa se omistaja/tarkoilija/kokki -nainen teki meille ihan omat saldet.

Sit käveltiin Waterloopleinille, kun siellä oli toisen markkinat, joissa oli sit kaikkee vanhaa sälää ja hippikamaa myynnissä. Ei kyl ostettu mitään sieltäkään, oltiin tylsiä. Mut sit törsättiin kaikkeen matkamuistosälään ja kortteihin vähäsen, et jää jotain itelleki muistoks, muutakin kun kuvia.

Ainiin, ja käveltiin myös punaisten lyhtyjen alueella. Ei siel kyllä oikein päivällä mitään kummempaa ollu, muutamia naikkosia ikkunoissa, eikä ollu ees kovin hyvän näkösiä. Samalla reissulla kävltiin sattumalta myös jonkinlaisen Chinatownin ja homoalueen läpi.

Sit olikin vuorossa se Hollannin oranssien pelipaitojen metsästys. Löydettiin ne viimein, yheltä isolta kauppakadulta. En edelleenkän tiedä sen nimeä, vaikka käveltiin sitä suunnilleen joka päivä pari kertaa. Se on ehkä tää katu:

Illalla mentiin taas syömään, tällä kertaa päätettiin testata indonesialaista sapuskaa. Lange Leidsedwarsstraatilta löyty sellanen paikka kun Bojo, muistaakseni. En oo ikinä syöny indonesialaista ruokaa, niin en osaa sanoo oliks onnistunutta, mut kyllä sitä meni alas niin paljon kun jaksoin syödä. En oo muuten täällä reissussa missään jaksanu syödä annostani loppuun, Suomessa harvoin on ollu sellasta ongelmaa. Ja mä kun kuitenkin yritän aina vaikka väkisin tunkee kaiken naamaani, kun ei tunnu kivalta jättää ruokaa.

Kun oltiin lähössä ravintolaan, niin alko sataan, mutta kunnolla kastuttiin vasta kotimatkalla. Mut oli ainakin lämmintä. Ukkonen jatkukin sitten koko yön. Onneks oltiin hotellissa tällä kertaa.

Amsterdam, päivä 1

Jee, nyt pistettiin elämä risaseks ja hommattiin netti ja sähkö tääl leirintäalueel. Ollaan siis Saksassa Münchenissä. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Perjantaina siis saavuttiin Amsterdamiin. Käytiin hotskussa heittämässä kamat ja mentiin viemään autoa Park & Rideen. Siel olikin sit vähän ruuhkaa ja jonotettiin joku reilu tunti helteessä. Pari paikallista eukkoa yritti myös kiilata siihen jonoon pokkana. Ei kyl onnistunu. Toi P&R on tosi kätsy pysäköinti, kun maksaa vaan 6 euroo vrk ja siihen kuuluu julkisen liikenteen liput kaupungille ja takas.

Sit tutustuttiinkin kaupungin keskustaan, tehtiin perus Amsterdam-juttuja ja käveltiin ympäriinsä. Ehdittiin viel käydä Anne Frankin talossa.

Illalla mentiin hotellin vieressä olevaan superisoon Vondelparkiin pyörimään. Siel oli porukkaa viettämässä iltaa, eikä ollu mitään ördäämistä edes. Matkalla nähtiin yhden kahvilan ikkunassa tollanen kisu. Luulin ensin, että se oli vahingossa mennyt sisälle ja jäänyt sinne, mutta siellä se nukku vielä sunnuntainakin, että kai se kuulu kalustoon.

Kööpenhamina-Bremen-Amsterdam

Noniin, viimein pääsin nettiin. Olin kyl kirjotellu valmiiks parista ekasta päivästä, eli ke-to, mut tää blogger ei nyt suostu ottaan sitä tekstii. Ehkä yritän myöhemmin laittaa sen. Tai sit yritän selittää nyt jotain vaihtoehtosta noista päivistä.


Tänään tultiin jo Amsterdamiin, matkalla oli siis keskiviikkona Kööpenhamina ja eilen torstaina jäätiin Saksassa Bremeniin yöks. Köpiksessä ja Bremenis oltiin leirintäalueil yötä. Ensimmäinen oli aika keskustassa ja siks sinne mentiinkin. Vastaanotossa ollut äijä oli kyl ihme läpänheittäjä, ei ollenkaan tiedetty millon se pelleili ja millon ei. Ei ensiks uskottukaan et se oli tosissaan, ku sano et se merenneitopatsas on viety Kiinaan. Mut näinhän se oli. Se olikin yks niistä kahesta nähtävyydestä joita tiesen Kööpenhaminasta, joten mentiin kattoon se toinen, eli pyöree torni. Jaksettiin raahautuu ihmeen hyvin ylös asti. Joku pikkuvauva oli myös päästetty konttaamaan sitä ylösvievää spiraalia pitkin. Onneks meiän ei tarvinnu kontata. Sit peruspyörimistä kaupungilla.

Bremenin leirintäalue oli astetta hienompi ja vieressa oli myös upee järvi. Ja siel oli lämmintä vettä. Ja nudistiranta. Aamulla Tanskasta lähtiessä pysähdyttiin myös Kogessa rannalle, mut se oli vähän karumpi kokemus. Rannassa haisi ihan hirveelle, vissiin jotkut kasvit mitä siellä vedenpohjassa oli. Ja sit pari traktorii mylläs siinä rannalla jotain. Muuten ihan jees. Vähän jäätävää vettä. Ootetaan ehkä Italiaan et päästään mereen uimaan.

Tää Tanskasta:

Päivät on menny aika pitkälti kaahaillessa. Tai mähän oon vaan istunu kyydissä (ja nukkunu, reilua). Vissiin kahtasataa ajettiin parhaimmillaan Saksassa, onneks en huomannu tätä tilannetta. Sen sijaan väiteltiin siitä, et onks sellasissa isoissa tuulimyllyissä se yks lapa lähempänä 8 vai 20 metriä... Tätä jankattiin aina välillä tänään ajettaessa Saksasta Hollantiin.

Bremen ei ollut mitenkään suunniteltu pysähdys, niin oltiinkin vähän pihalla siellä ja meinattiin jäädä ruokaa ku ehittiin vasta niin myöhään kaupungille. Mut onneks Subway pelasti. Ollaan syöty naurettavan paljon jossain tutuis (ja budjettiin sopivis) mestoissa, mut Italias voi sit vetää hyvällä omallatunnolla kaikkee mahollista.

Amsterdamista lisää seuraavina päivinä. Ollaan täällä ainakin sunnuntaihin, tosin joutuu ehkä jäädä viel yheks yöks katteleen peli-fiiliksiä. En oo seurannu yhtään jalkapalloo, itseasias en tajuu miten jotkut jaksaa kattoo sitä, mut jotenki tuntuu et pakko jäädä seuraan mitä tääl tapahtuu. Oon myös ehkä saanu jonkun aurinhonpistoksen, kun halusin tänänä kaupungil, et ostetaan sellaset oranssin pelipaidat, niit myydään tääl nyt jokapuolella. Niin, oonko tosiaan maininnu, et tääl on ihan hullun kuuma. Saksas ja tääl Damissa ollu joku 36. Huh.

Ensimmäisenä matkakohteena...

... on Turku!

No ei vaan. Vaikka kyllä me siellä ollaan jo paljon ennen laivan lähtöä, että ehditään nähdä muutamia kavereita.

Toivottavasti pääsen reissustakin päivittelemään. Muuten voi olla vähän tylsä matkablogi, kun oon ensin viikon selittänyt suunnitelmista, ja sit ei tuukaan muita kirjotuksia.

No, läppäri lähtee mukaan, että kirjotettua ainakin saan, ja eiköhän jossain tuol Euroopassa pääse nettiinkin.

Matkakirjat

Kaikki tarvittava ehti tulla ajoissa amazonista, jee. Eli nää lähtee mukaan:

Tiekartasto, Rough Guiden Europe On A Budget, Sanakirja (hirveen tarpeellinen varmaan, mut hei, makso vaan jotain 4 puntaa) ja ehkä tärkeimpänä vamppis-kirja, eli tota kirjasarjaa, johon True Blood perustuu. Se onkin ainoo ei-matkakirja, joka mulla nyt on lukemistossa, joutuu sit ettiin reissusta lisää luettavaa.

Kirjastosta nappasin leirintäoppaan. Vaikuttaa ihan paskalta, ku siinä ei oo mitään karttoja mihin ne alueet ois merkitty. Amsterdamin ja Veronan oppaat myös kirjastosta. En viittiny enempää roudata, toi Rough Guide saa nyt luvan riittää. Ja netti. Raffiksessa näytti olevan aika vähän paikkoja kustakin maasta, mut se käsittääkin koko Euroopan, ja on tollasenaan jo ihan tarpeeks paksu. En voinu ottaa mitään alueellista opusta, kun sit ois tarvinnu useemman kirjan. Eikä ees viel tiedetä mihin päin rullaillaan sit Italiasta.

Huomenna lähetään!

Pakkaamista

En oo ikinä kokenut pakkaamista tylsäks tai vastenmieliseks. Päinvastoin, se on ollut älyttömän kivaa. Oon tykännyt miettiä, et mitä vaatteita otan mukaan ja mitkä niistä sit pitääki jättää pois ja mitä kaikkee lääkkeitä ja muuta tarpeellista pitää ottaa. Ehkä näin vanhempana ois tärkeempääkin tekemistä kun miettii tällasia.

Samoin se, että ei oo periaatteessa rajotusta tavaramäärällä, on osottautunut huonoks puoleks. Heitin huoletta vaan vaatetta kassiin. Ja sit se ei mahtunukaan kiinni. Enkä ollu pakannu vielä mitään pesuainehommia muita juttuja. Kun pari vuotta sit oltiin reilillä, yhtä pitkäkestonen reissu muuten, niin selvisin kyl huomattavan vähillä kamoilla. Sillon oli pakko, ku tiesin et en haluu roudailla mitään, mitä ehkä sattuis tarviimaan. Nyt voi vaan heittää autoon kaikkee mitä huvittaa. Ja se ärsyttää. Koska sit ku on liikaa kamaa mukana, niin ei löydä mitään, kun kaikki on ängetty niin pieneen tilaan. Mul menee varmaan hermot jo, kun noi tavarat pitäs saada autoon.

Ja sit matkalle lähtiessä ärsyttää aina se, että tällanen stressailija kun on, niin pitää muutamaan kertaan tarkistaa, että ikkunat on kiinni ja levy pois päältä ja johdot irti ja valot pois ja jääkaappi kiinni ja ovi lukossa ja ainiin onks vessan valo päällä ja onkohan silitysrauta seinässä vaik en oo silittäny viikkoon ja ovi taas lukkoon ja onks nyt kännykkä ja passi varmasti mukana.

Oon myös varma, et jossain vaiheessa (=Italias) autost pöllitään kaikki kamat. Ei ois eka kerta. Senkin takia vähän miettii, et ei nyt mitään kauheen tunnearvosta ota mukaan.

Suunnitelmat muuttuu... ehkä

Vaikka ihan alkuperäisistä suunnitelmistamme on jäänyt jo monia paikkoja pois (Rooma, Bulgaria), niin vielä ilmeisesti pitäisi karsia. Kyllähän sen itekin tajuaa, että siihen hajoo, jos joka päivä istuu autossa 6 tuntia. Paitsi jos, ja kun, on ruuhkia tai muuta odottamatonta, niin matka ei meekään ihan siinä ajassa kun google mapsin reittiopas kertoo.

Samoin Puolassa ajaminen on alkanut pelottaa. Vaikka en itse siellä ajakaan. Jos nyt ajan missään, tutustuminen autoon on vähän jäänyt, ja muutaman vuoden tauko ajamisessa ei ehkä oo paras mahdollinen lähtökohta sille että painaa jossain vierailla tiellä. Niin, Puolasta oli puhe. Krakowassa haluttais kovasti käydä, mutta ajo sieltä Baltian maihin saattaa viedä kuitenkin aikaa, eikä ehkä haluta pimeellä liikuskella Puolan ja Liettua rajamailla. Tiedetään, tiedetään, on siellä muutkin hengissä selvinny, mutta silti vähän epäilyttää. Mutta se hyvä puoli tässä autolla lähtemisessä nyt kuitenkin on, että voi mennä sit eri reittiä, ja päättää vasta paikan päällä et mihins tästä jatketaan. Kattelin, että hyvä vaihtis vois olla paahtaa sieltä Krakowasta Saksaan suorinta reittiä. Näin pääsisin myös Berliiniin taas, ja se vasta olis nastaa. Mut sit jouduttais tuleen samaa reittiä takas, eli ruotsin kautta :(. Onkohan laivamatka Tukholmasta Suomeen myös huomattavasti kalliimpi ku Tallinnan lautta...

Et tällasta ollaan mietitty. Saa nähdä.

Sen verran edistystä, että hotellit on nyt varattu Amsterdamista pariksi yöksi ja Sirmionesta yhdeksi yöksi. Mä oisin ilomielin telttaillut Amsterdamin liepeillä, kun siellä näyttäs olevan mukavan kuulonen alue, mutta herra vaati saada tarjota hotskun siellä. Hän ei myöskään niin välitä telttailusta, että onhan se ehkä ihan hyvä matkarauhan kannalta nukkuu välillä oikeessa sängyssäkin.

Ja amazonista tilattu autoilu-karttakirja saapu tänään postissa. Tai siis kävin sen noukkimassa ja järkytyin, kun se ei ollutkaan mikään kätevä normikirjan kokonen, vaan sellanen järkyttävän iso opus. No, onneks on tosiaan se auto. Nyt vielä ootellaan jännityksellä, että Rough Guiden Eurooppa-opas ehtis tulla ennen tiistaita. Ainiin, myös monet eurooppalaiset kielet kattava minisanakirja tuli tänään. Oon taas varustautunu. Tällasii ostoksii on hvyä perustella, et "kylhän tälle on aina käyttöö".

Alku kasassa

On viimein saatu päätettyä lähtöpäivä (6.7.), varattu laivamatka (Turku-Tukholma) ja päätetty joitakin kohteita (Amsterdam, München, Alpit, Pohjois-Italia, Budapest, Krakowa...). Monia suunniteltuja kohteita on jouduttu myös karsimaan, ettei tuu liian kiirus. Tai ainakin on yritetty karsia. Todennäköisesti ajetaan kuitenkin joka päivä 10 tuntia ja loppuaika etitään paniikissa budjettiin sopivaa majotusta. Eli siis Herra Kuljettaja ajaa, ja kyytiläinen lukee, nukkuu, hermoilee ja vaatii pissataukoja puolen tunnin välein.

Tavoistani poiketen yritän nyt olla suunnitelematta minuutintarkkaa aikataulua matkaa varten ja olla varailematta hotelleja "ihan vaan joihinkin paikkoihin, ihan varmuuden vuoks, et ei sit siel tarvii stressata". Olis ihan kiva, että vois legendaarisesti mennä sinne minne huvittaa, eikä tarviis lähtee jostain kivasta paikasta sen takia että seuraavasta kaupungista on varattu jo hotellihuone. Jos siis onnistun tässä aikatauluttamisen välttelemisessä, niin tiedossa on sit hulluna stressaileva kyytiläinen, joka kiehuu siitä, jos budjetti meinaa ylittyy, ja kuljettaja joka ei välitä niin hirveesti siitä budjetista, on aina nälkänen ja huutaa, et "älä huuda mulle". Ja nukutaan sit autossa.