Tiistaina tultiin siis leirintäalueelle Müncheniin, olisko tän kaupunginosan/alueen nimi ollu Obermenzing. Haluttiin heti päästä uimaan, kun oppaan mukaan täs lähel piti olla uimapaikka. Vastaanotosta neuvottiinkin, et viiden minsan ajomatkan päässä olis. No, ohitettiin siinä matkalla sellanen pieni kamala lammikko, ja oltiin jo menossa sinne uimaan, kun tajuttiin et ei hitto, toi on ihan kauhee paikka, ei voi olla oikee. Jatkettiin sit navigaattoria tuijotellen viel vähän eteenpäin, ja siellähän olikin autoja parkissa enemmän ja ihmisiä menossa pyörillä samaan suuntaan. Metsän keskeltä löyty tosi hieno järvi, välillä oli aina puiden välissä paikkoja joista pääsi uimaan. Ja älyttömän kirkasta vettä.
Kun tultiin leirintäalueelle vaihtaan vaatteita, niin oli taas kiva ylläri tiedossa. Oltiin jätetty teltta fiksuun paikkaan, niin että siitä just yltäis sähköjohto siihen virtahommaan. Ja oltiin viel tarkkaan katottu, et ei mennä asuntovaunupaikoille. Mut eiköhän siihen ollu sit tullu muutamat asuntoautot ja vieny kaikki sähköpaikat. Ja taas raahattiin telttaa ympäriinsä. Täst on tullu jo perinne, et teltta pitää aina siirtää.
Mut sit päästiinkin kaupungille.
Kaikilla oli BMW, Audi tai Mersu. Ja hulluja tankkeja puolet autoista. Nähtiin myös joku auto, joka maksaa jotain miljoonan tms., mut en taaskaan muista mikä se oli merkiltään. Joku brittiläinen kai. En kauheesti välitä autoista. Siks onkin hienoo, et mennään tänään BMW-museoon.
Piti käydä mäkistä vielä mcflurry, ku täältä sai jotain jännää makua, Magnun brownie.
Tää keskiviikkoaamu lähti käyntiin näin. Toi kahvi, eli latte machiatto suoraan kahvikoneesta, oli aluks aika ihanan näkönen, vettä ja jauhomöykkyjä. Ja pretzel, nam.
Ei olla viel osattu päättää, et mennäänkö huomenna Dachaun entiseen keskitysleiriin katteleen paikkoja, vaiko eikö. Kun suunniteltu visiitti Auschwitziin ei ehkä onnistu, jos ei ehditä/uskalleta mennä Puolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti