Pakkaamista

En oo ikinä kokenut pakkaamista tylsäks tai vastenmieliseks. Päinvastoin, se on ollut älyttömän kivaa. Oon tykännyt miettiä, et mitä vaatteita otan mukaan ja mitkä niistä sit pitääki jättää pois ja mitä kaikkee lääkkeitä ja muuta tarpeellista pitää ottaa. Ehkä näin vanhempana ois tärkeempääkin tekemistä kun miettii tällasia.

Samoin se, että ei oo periaatteessa rajotusta tavaramäärällä, on osottautunut huonoks puoleks. Heitin huoletta vaan vaatetta kassiin. Ja sit se ei mahtunukaan kiinni. Enkä ollu pakannu vielä mitään pesuainehommia muita juttuja. Kun pari vuotta sit oltiin reilillä, yhtä pitkäkestonen reissu muuten, niin selvisin kyl huomattavan vähillä kamoilla. Sillon oli pakko, ku tiesin et en haluu roudailla mitään, mitä ehkä sattuis tarviimaan. Nyt voi vaan heittää autoon kaikkee mitä huvittaa. Ja se ärsyttää. Koska sit ku on liikaa kamaa mukana, niin ei löydä mitään, kun kaikki on ängetty niin pieneen tilaan. Mul menee varmaan hermot jo, kun noi tavarat pitäs saada autoon.

Ja sit matkalle lähtiessä ärsyttää aina se, että tällanen stressailija kun on, niin pitää muutamaan kertaan tarkistaa, että ikkunat on kiinni ja levy pois päältä ja johdot irti ja valot pois ja jääkaappi kiinni ja ovi lukossa ja ainiin onks vessan valo päällä ja onkohan silitysrauta seinässä vaik en oo silittäny viikkoon ja ovi taas lukkoon ja onks nyt kännykkä ja passi varmasti mukana.

Oon myös varma, et jossain vaiheessa (=Italias) autost pöllitään kaikki kamat. Ei ois eka kerta. Senkin takia vähän miettii, et ei nyt mitään kauheen tunnearvosta ota mukaan.