Saksaa

Maanantaina olikin edessä lähtö Hollannista Saksan puolelle. Tää päivä meni vähän mönkään. Kuljettaja syytti mua, mut mä syytän sitä kirjastosta lainaamaani paskaa camping-opasta. Puolet kirjasta keskittyy Ranskaan, esim. Tanskasta ei ollut mitään alueita, karttoja ei oo ja leirintäpaikat on ilmotettu joidenkin ihmeellisten aluejakojen mukaan. Ihan kun tietäisin missä päin Saksaa mikäkin on. Ja Frankfurtista ei ollut yhtään paikkaa mainittu, eikä mistään siitä lähialuilta. Grrrrrrrr. Paska kirja, en suosittele.


Eli tarkotus oli aluks jäädä Kölniin yöks, mutta koska sinne oli luvattu iltapäiväks sadetta ja jossain matkalla se sää oli tätä luokkaa, niin päätettiin yrittää mennä vähän eteenpäin. Frankfurt olis ollut seuraava kohde, mutta ei siis tiedetty mitään leirintäaluita sieltä. Matkalla oli myös vaan Burger Kingejä, joissa ei ollut nettiä. Sillon kaipas mäkkiä, siellä on yleensä ilmanen netti, vaikkei muuten oiskaan mitään hyvää. Jatkettiin siis motaria Würzburgiin päin, kunnes jossain pysähdyspaikalla oli leirintäalueen mainos. Seikkailtiin sinne ihan nättien maisemien läpi (tietenkään tästä ei oo kuvia) ja oltiin aika helpottuneita, kun löydettiin lopulta se leirintäpaikka. Tämä oli siis Wertheimin Bettingenissä. 16 euroo yöltä koko setistä ei myöskään ollut paha. Paikka oli ihan joen rannalla, ja heitettiinkin eka leiri siihen pystyyn, kunnes vastaanoton setä tuli sanomaan, että sori, tähän ei voi yheks yöks jäädä. Ja just kun oltiin valmiita meneen uimaan. Siitä jouduttiin sitten yhen toisen retkueen kanssa siirtymään paskemmille paikoille, eli paahteeseen.



Hirveen ilosta ilmettä teltan siirtämisen jälkeen. Keppejä sai vielä hakata maahan ihan voimalla.
Mut sit päästiinkiin uimaan lämpimään veteen. Välillä meni jotain laivoja siitä ohi, oli pikkasen hassua. Uiminen piristi mieltä, samoin kuin saksalaiset Snitzchelit ja Käsenudelnsit.

Alueella oli enimmäkseen siellä ilmeisesti pidempään oleskelevia, koska tyypit oli rakentanut asuntovaunujensa ympärille laudotuksia ja tehnyt niistä muutenkin mökkien näkösiä kukkaistutuksineen ja keinuineen. Eli hengailtiin siellä sit saksalaisten vanhusten kanssa. Illalla oli hullu ukkonen ja salamia (salamoita?), mutta sade jotenkin kiersi meidät. Onneks, koska vanha Kuru-teltta vetelee ehkä viimesiään. Päällystelttaa, joka varmasti on kyllä vedenpitävä, ei saa kiristettyä tarpeeksi, koska sitä varten olevat kumilenksut on haurastunut. Ja kun ne katkee, niin seuraavaks voi yrittää laittaa kepit kankaisen silmukan läpi, mutta sekin repee samantien. Eli jos joskus ollaan sateessa telttailemassa, niin päälliosa valuttaa kaiken veden tohon teltan juureen. Ja alaosan pressupohjasta näkyy läpi kaikista kohdista, joihin on ommeltu kiristyssilmukat. Tää taas tarkottaa sitä, että telttaa ei voi kiristää kauheesti, eli jos on tuulta, niin ei olla kovin tukevasti maassa kiinni ja koko paska lepattaa tuulessa. Ärsyttävä ääni.

No joo, se teltasta (kyl se viel parit reissut kestää, kun vähän korjailen). Aamulla herättiin ihme kaakatukseen, ja syy oli joesta maalle tulleen sorsat. Mentiin heti herättyä uimaan ja sorsat polski siellä lähettyvillä. Yäk. Ne seuras meitä kans autolle, mut heti kun huomasin sen, niin vaappu hirveetä vauhtia koko jengi takas jokeen turvaan. Ihme tyyppejä.



Nyt tuli muutama postaus putkeen, mut pitää hyödyntää tää törkeen hintanen netti ja kaikki jatkojohdot ja muuntajat, jotka jouduttiin ostaan, et saadaan sähköä kaikkiin laitteisiimme.

Aamulla toivottavasti saan kerrottua jotain Munchenistä. Jos nyt tulee edes uni, kun autot kaahailee jossain tossa niin lähellä, että välillä tuntuu, kun ne tulis suoraan teltasta sisään, heinäsirkat sirittää, hyttyset on valtaamassa telttaa ja tää alue on muutenkin vähän kolkko. En uskalla mennä yöllä ees vessaan ku tuol ei oo mitään ulkovaloja. Taskulampustakin on patskut lopussa. Wääwää.